Natura 2000 -alueiden verkosto

Alueen tunnus: FI0500133

Pinta-ala: 42 ha

Alueet: Mikkeli

Alueen tyyppi: SAC

 

Anttilan tila on monipuolinen perinnemaisema- ja vanhan metsän kohde. Päärakennuksen ympäristö on alavaa niittyä ja metsälaidunta. Keskiosa pääpalstasta on kumpareista ja kallioista. Se muuttuu etelään päin tasaisemmaksi vanhaksi kaskimetsäksi. Länsiosassa harjanteella kulkevan tien molemmin puolin on matalammat korpipainanteet. Länsikulma nousee rinteeseen rajoittuen hakkuualueeseen. Pihapiirin niitty ja hakamaatyyppinen metsälaidun ovat laidunkäytössä. Tilan peltoja on viljelty viimeksi 1950-luvulla. Valtaosa tilan alueesta on vanhaa metsää, ja yleisin metsätyyppi laikuttaisella alueella on MT. Eteläosan alavammalla vanhalla kaskialueella on hieman lehtomaisia piirteitä. Korpipainanteet ovat luonnontilaisia lukuunottamatta välissä kulkevan tien vaikutusta. Askosaaren ja eteläpuolisen niemen pohjoisosat ovat tuoretta ja kuivahkoa mäntyvaltaista metsää, ja eteläosat lehtomaisia, koivuvaltaisia vanhoja kaskimaita. Huomattavan järeää lehtipuustoa on piha-alueella ja länsiosassa. Keloja esiintyy siellä täällä. 

 

Lähde: Ymparisto. 2023. Julkaisija. ELY-keskukset

 

Alueen tunnus: FI0500093

Pinta-ala: 29 ha

Alueet: Mikkeli

Alueen tyyppi: SAC

 

Hanhilampi on joki- ja harjuluonnon suojelukohde, sekä koulujen biologian opetuskohde. Pääosan suojelualueesta muodostavat Pankajoki ja Hanhilampi reunakasvustoineen. Itä- ja pohjoisosassa alueeseen kuuluu lisäksi merkittäviä osia Kalevankankaan harjumaastosta. Hanhilammen pohjoispuolelta alueeseen kuuluvat Tampinjoki ja Hanhijoki rantavyöhykkeineen Kovalantielle saakka. Kasvillisuustyyppejä on 18, kasvilajeja n. 350. Metsät vaihtelevia harjujen kuivista kangasmetsistä reheviin puronvarsilehtoihin. Jokivarressa on laajat kurjenmiekkakasvustot ja Hanhilammen länsipuolella on luhtanevatyypin suota. Kasviharvinaisuuksia: suovalkku, tyräruoho ja kangasvuokko.

Lähde: Ymparisto. 2023. Julkaisija. ELY-keskukset 

 

 

Alueen tunnus: FI0500144

Pinta-ala: 13 ha

Alueet: Mikkeli

Alueen tyyppi: SAC/SPA

 

Hertunjärven metsät on neljästä osa-alueesta muodostuva kohde. Kolme läntisintä aluetta ovat uhanalaisen lajin elinalueita. Itäisin osa-alue on lehmuslehtoa, jonka valtapuuston muodostaa runkopuulehmuksen lisäksi haapa. Sekapuuna on lisäksi pihlajaa, raitaa ja harmaaleppää. Alueen vaateliaampaa lehtolajistoa edustavat mm. mustakonnanmarja, näsiä, lehtokuusama, koiranheisi ja kevätlinnunherne. Vetotaipaleen kohdalla rannassa oleva rauhoitettu alue on ikääntynyttä koivuvaltaista metsää, osin lehtoa. Rannassa on korpimaisempi alue. Alueen lehtolajistoon kuuluvat mm. mustakonnanmarja, näsiä, lehmus ja haisukurjenpolvi. Puuston muodostavat koivu, harmaaleppä, haapa ja raita. Alueella on jonkin verran lahopökkelöitä. Läntisin osa-alue on suureksi osaksi vanhaa sekametsää, jonka puuston muodostavat järeähkö koivu ja mänty. Alueella on jonkin verran lahopuustoa. Tien vieressä on aiemmin suoritettu hakkuita. Pohjoisin alue on iäkästä koivu-mäntymetsää. Alueella on aiemmin suoritettu hakkuita.

Lähde: Ymparisto. 2023. Julkaisija. ELY-keskukset

Alueen tunnus: FI0422001

Pinta-ala: 7417 ha

Alueet: Taipalsaari, Ruokolahti, Lappeenranta

Alueen tyyppi: SAC

 

Laaja saaristokokonaisuus Kyläniemen harjualueen eteläpuolella. Toiseen Salpausselkään liittyviä harjujaksoja, jotka ilmenevät lukuisina harjusaarina ja hiekkapohjaisina matalikkoina. Alue käsittää harjusaaria, särkkiä, hiekkarantoja, louhikkoisia ja kivikkoisia pikkusaaria sekä niukka- kasvustoisia kalliosaaria. Rannat ovat yleisesti karuja. Kasvupaikkoina harjusaarten rannat ovat vähäravinteisia ja usein alttiita rantavoimille. Vesikasvillisuuden tyyppilajeja ovat nuottaruoho ja lahnaruoho. Suojaisemmissa poukamissa rantoja reunustaa järviruokovyöhyke. Harjusaarten metsäkasvillisuus edustaa karuja tyyppejä, lähinnä puolukka- ja kanervatyypin kankaita. Moreenipeitteisillä saarilla hallitsevia ovat kalliometsät, mutta myös tuoreempia kuvioita esiintyy. Kasvilajistoon kuuluu tyypillisiä harjukasveja, lisäksi joitakin melko harvinaisia kasvilajeja. Alue käsittää saimaannorpan eteläisimmän esiintymisalueen. Linnusto on edustavaa suurten selkävesien lajistoa.

Lähde: Ymparisto. 2023. Julkaisija. ELY-keskukset

Alueen tunnus: FI0500026

Pinta-ala: 13288 ha

Alueet: Sulkava, Puumala

Alueen tyyppi: SAC

 

Alueen muodostavat Katosselkä ja Tolvanselkä sekä niitä ympäröivät vesialueet. Korkeusvaihtelut alueella ovat suuria, ja avokalliot tekevät maisemasta melko jylhän. Selät ja saaristot ovat melko kapeita. Alueella ei ole paljoa asutusta, ja siksi se onkin ydinosiltaan melko erämainen. Kohde on tärkeä saimaannorpan elinalue. Alueen kallioperä on pääosin migmatiittistä gneissiä, jossa on graniittijuonia ja osaksi graniittia. Maaperältään alue on pääosin kalliomaata, jonka moreenipeite on ohutta. Korkeuserot ovat varsin suuria.

Katosselkä-Tolvanselän vedet edustavat karua järviruokotyyppiä. Alue muodostuu kapeista ja pitkistä selkävesistä ja vielä kapeammista salmista, joissa on huomattava virtaama. Alueen metsät ovat etupäässä karuja kalliomänniköitä. Rantakasvillisuus on vähäistä ja vesikasvillisuus niukkaa. Kohteella on myös merkitystä melko luonnontilaisen järviluonnon säilyttämiseksi.

Lähde: Ymparisto. 2023. Julkaisija. ELY-keskukset

Alueen tunnus: FI0407006

Pinta-ala: 5 ha

Alueet: Lappeenranta

Alueen tyyppi: SAC

 

Ydinalue on ojaan rajoittuva tasamaan lehtokorpi, joka on jäänne aiemmin laajemmasta rehevästä suo- ja metsäalueesta. Puusto on vankkaa kuusikoa. Kenttäkerroksen valtalajeina ovat metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum), metsäkorte (Equisetum sylvaticum) ja metsäkastikka (Calamagrostis arundinacea). Ympäröivät alueet ovat aiempaa lehtokorpialuetta, jotka ovat osin viljelykäytössä, osin taimikkoa. Näiltä alueilta on vanhaa tietoa uhanalaisen lajin esiintymisestä ja ne ovat potentiaalisia lehtokorveksi ennallistettavia alueita.

Tietokantatäydennys 2015:

Uhanalaisen lajien elinympäristön hoitamiseksi on esitetty varjostavan puuston harventamista ja ojitetun alueen ennallistamista.

Lähde: Ymparisto. 2023. Julkaisija. ELY-keskukset

 

Alueen tunnus: FI0407011

Pinta-ala: 3 ha

Alueet: Lappeenranta

Alueen tyyppi: SAC

 

Kallioisella koivua ja mäntyä kasvavalla mäenkumpareella sijaitseva metsälaidun ja hakamaa tien ja avoimen paltolaitumen välissä. Mäen lakiosat ovat kuivempia, rinteet rehevämpiä ja kosteampia. Koilliskulmauksessa on tiheä kuusikko, muutoin valtapuuna on mänty. Mäen etelä- ja länsiosassa on mäntyhakaa ja muualla mustikan, oravanmarjan ja sananjalan vallitsemaa mäntymetsälaidunta. Alueen puusto on eri-ikäistä, lahopuuta on jonkin verran. Hakamaaksi puusto on melko tiheää. Aluskasvillisuus on runsasta ja monilajista. Metsälajien ohella esiintyy runsaasti niittylajistoa.

Lähde: Ymparisto. 2023. Julkaisija. ELY-keskukset

Alueen tunnus: FI0422003

Pinta-ala: 43 ha

Alueet: Taipalsaari

Alueen tyyppi: SAC

 

Kivinen ja paikoin kallioinen topografialtaan vaihteleva metsäalue. Metsä on pääosin kuusivaltaista tuoretta OMT- ja MT-kangasmetsää valtalajeina mustikka (Vaccinium myrtillus) ja käenkaali (Oxalis acetosella). Pohjoisosassa ja kaakkoisosan tien molemmilla puolilla on harmaaleppävaltaista OMaT-, ORT-, ja HeOT-lehtoa valtalajeina käenkaali (Oxalis acetosella), oravanmarja (Maianthemum bifolium), lillukka (Rubus saxatilis) ja kielo (Convallaria majalis). Itänurkassa on kallioinen CT-männikkö. Alueen keskivaiheilla on pieni koivuvaltainen ruoho- ja heinäkorpi valtalajeina pullosara (Carex rostrata) ja raate (Menyanthes trifoliata). Puusto on pääosin iäkästä kuusikkoa, pohjoisosissa nuorta harmaalepikkoa ja vanhempaa koivikkoa, korkeammilla kohdilla iäkästä mäntymetsää. Alueella on pari isohkoa luontaisesti tuulen syntynyttämää aukkoa. Lahopuita on pääasiassa alueen itäosan nuoremmassa harmaalepikossa.

 

Lähde: Ymparisto. 2023. Julkaisija. ELY-keskukset

 

Alueen tunnus: FI0500220

Pinta-ala: 5 ha

Alueet: Sulkava

Alueen tyyppi: SAC

 

Kukkosenkorpi on rinteiden ympäröimään painanteeseen sijoittuva pienialainen, erilaisia korpityyppejä edustava suokohde. Suurin osa suosta on ruoho- ja heinäkorpea, mutta alueen itäosassa on myös mustikkakorpea. Alueen arvokkain osa on eteläosan lähteinen ruoho- ja heinäkorpi, jossa lähdevaikutteinen suokasvillisuus ulottuu suon lounaispuoleisen rinteen puoliväliin asti. Rinteen alla on pieni avolähde, rinteellä on lähinnä tihkupintaa. Suoalueella valtapuuna on kuusi, rinteessä kuusi ja koivu. Rinteen yläosassa kasvillisuus vaihettuu lehtomaisen kankaan metsäksi. Alueen eteläosan lähteisyyttä ilmentävää lajistoa edustavat mm. suokeltto ja suo-ohdake. 

 

Lähde: Ymparisto. 2023. Julkaisija. ELY-keskukset

 

Alueen tunnus: FI0420001

Pinta-ala: 8098 ha

Alueet: Savitaipale, Mikkeli

Alueen tyyppi: SAC

 

Poikkeuksellisen karu suuri järvi. Järven halki kulkee harjuja, jotka muodostavat kapeita niemiä, särkkiä, hiekkarantoja ja harjusaaria. Kuolimo rajoittuu etelässä II Salpausselkään. Reunamuodostumaan yhtyvä harjujakso kulkee järven poikki Säkniemestä pohjoiseen. Tällä alueella on varsin monipuolinen yhdistelmä jäätikköjokien synnyttämiä muodostumia ja selkäveden rantavoimien rantamuodostumia. Kallioperä on pääosin graniitteja, kiilegneissiä sekä migmatiittia. Harjualueen ulkopuolella kallioperää peittää epätasainen pohjamoreenipeite. Kalliopaljastumat ovat rannoilla suhteellisen yleisiä. Laajin yhtenäinen suo on järven etelärantaan muodostunut Rajalamminsuo, johon liittyy kaksi rehevää linnustoltaan monipuolista lampea. Kuolimoa yhdistää Saimaaseen lähes kilometrin pituinen Partakosken koskireitti, johon sisältyy kolme vuolasta koskiosuutta. Partakoski on järvitaimenen ainoa kutupaikka eteläisen Saimaan alueella. Partakoski on ennallistettu uittotarkoituksiin tehtyjen perkausten jäljiltä. 

 

Lähde: Ymparisto. 2023. Julkaisija. ELY-keskukset

 

 

Alueen tunnus: FI0422005

Pinta-ala: 460 ha

Alueet: Taipalsaari

Alueen tyyppi: SAC

 

Toisen Salpausselän Järvi-Suomen kaaren keskiosia edustava, noin 14 km pitkä reunamuodoston osa käsittää leveitä deltamaisia reunatasanteita, kumpuilevia reunalaajentumia, reunaterasseja sekä suuria reunaselänteitä. Muodoston rinteillä on monin paikoin hyvin edustavina kaksi alekkaista muinaisrantaa törmineen ja terasseineen, paikoin rantavalleja ja eroosiotörmiä. Rannoilla esiintyy monin paikoin särkkämuotoja nykyisten rantahietikoiden yhteydessä.

 

Kasvillisuus on pääosin kanerva- ja puolukkatyypin kangasmetsää, paikoin esiintyy jäkälälaikkuja ja hiekkaisilla etelärinteillä nummimaisia kasviyhdyskuntia. Kasvistoon kuuluvat mm. kangasvuokko, kangasajuruoho, kangassara, hietaneilikka, hietaorvokki, häränsilmä, metsänätkelmä, lehtoneidonvaippa, ukontulikukka ja kangaskorte. Muutamien lampien rannoilla sekä lahtien pohjukoissa on neva- ja rämesoistumia.

Lähde: Ymparisto. 2023. Julkaisija. ELY-keskukset

Alueen tunnus: FI0500024

Pinta-ala: 19271 ha

Alueet: Taipalsaari, Savitaipale, Puumala

Alueen tyyppi: SAC

 

Lietvesi on avointen selkävesien ja laajan monipuolisen saariston muodostama kokonaisuus, johon kuuluu varsinaisen Lietveden lisäksi alueita Petraselältä ja Liittokivenselältä. Alue on tärkeä saimaannorpan elinalue. Se on myös geologisesti merkittävä. Alueen kallioperä on migmatiittejä ja kiillegneissiä. Alueella on myös murroslaaksoja, jotka aiheuttavat rantojen jyrkkyyttä. Alueen läpi kulkee etelä-pohjoissuunnassa harjujakso. Harjujakson alueella on edustavia hiekkarantoja. Geologiset muodostelmat ovat erityisen arvokkaita Rokansaaressa, jossa on komeita hiekkarantoja ja laaja alue korkeita harjuselänteitä, suppia ja muita harjumuodostelmia.

 

Lietvesi on Saimaan osa, ja siihen purkautuu vesiä Puumalansalmesta ja pohjoisesta Luonterista. Lietvesi kuuluu järviruokotyyppiin.Alueen metsät ovat harjujaksolla etupäässä karuja ja kuivia kankaita. Muualla rantojen karut kalliomänniköt vaihtelevat saarten sisäosien rehevämpien, usein kaskivaikutteisten metsien kanssa. Lietvesi on saimaannorpan elinaluetta. Siellä on myös useita järvikutuisen harjuksen kutupaikkoja. Linnuston näkyvin piirre on lokkikoloniat, joita alueella on useita. Kalatiiraluotoja alueella on myös useita. Alueen maisemat vaihtelevat selkävesien avarista maisemista sisäsaariston sokkeloisuuteen. Murroskohtien rantakalliot ovat jyrkkiä ja harjujakson hiekkarannat loivia ja laajoja. Alueen keskellä oleva saaristo on asuttua, ja sinne on lossi- ja tieyhteys. Useissa saarissa on nähtävissä kaskeamisen ja laiduntamisen vaikutuksia.

Lähde: Ymparisto. 2023. Julkaisija. ELY-keskukset

Alueen tunnus: FI0422004

Pinta-ala: 32 ha

Alueet: Taipalsaari

Alueen tyyppi: SAC

 

Kivisen hiesumaan loivia korkeuseroja sisältävä sekametsäkuvio. Vallitsevia kasvillisuustyyppejä ovat tuore MT-kangasmetsä ja OMaT-lehdon vaihettumatyyppi valtalajeina mustikka (Vaccinium myrtillus), metsäkastikka (Calamagrostis arundinacea) ja lillukka (Rubus saxatilis). Runsaan lehtikarikkeen vuoksi noin puolet alueesta on kenttäkerrokseltaan hyvin niukkaa. Alavimmilla osilla on pieniä kangaskorpipainanteita. Kuusi on alueen valtapuu. Alikasvoksessa joillain alueilla puhdasta kuusimetsää. Ylispuusto on pääosin lehtipuuvaltaista valtalajeina koivu ja haapa, paikoin mänty. Koko alueella on paljon järeitä koivuja ja haapoja, mutta kuolleita maapuita on vähän, pääasiassa nuoria, eriasteisesti lahonneita lehtipuita. Kuolleiden pystypuiden osuus on myös vähäinen.

 

Lähde: Ymparisto. 2023. Julkaisija. ELY-keskukset

 

Alueen tunnus: FI0312007

Pinta-ala: 2.10 ha

Alueet: Janakkala

Alueen tyyppi: SAC

 

Kohde sijaitsee Linnamäen etelä-kaakkoisrinteellä. Mäen lakiosissa kasvaa harvennettua keski-ikäistä mäntymetsää. Pääosa rinteesta on 5-10 metriä korkeaa männyn taimikkoa, joka on rinteen alaosassa melko tiheää ja rinteen yläosassa aukkoisempaa. Ylärinteen kasvillisuus on edustavaa paisteiselle harjunrinteelle tyypillistä häränsilmä-puolukkatyyppiä (HyVT).

 

Lähde: Ymparisto. 2023. Julkaisija. ELY-keskukset

Alueen tunnus: FI0411006

Pinta-ala: 42 ha

Alueet: Lappeenranta

Alueen tyyppi: SAC

 

 Luhtalammensuo on luhtainen avosuo, jonka reunoilla on eri korpityyppejä. Luhtaisuus on selvästi hallitseva tekijä suurimmalla osalla aluetta. Kaikilla suotyypeillä on havaittavissa jonkin asteisia luhtaisuuden merkkejä. Ainoastaan reunalueiden pienillä rämekuvioilla ei luhtaisuutta ole havaittavissa. Suon itäosan neva-alue on yllättävän kuivaa, jopa kuivahtanutta. Alueen yleisin suotyyppi on saraneva. Luhtalammensuon valtalajeja ovat jouhisara (Carex lasiocarpa), piukkasara (Carex elata), vaivero (Chamaedaphne galiculata) ja raate (Menyanthes trifoliata). Huomionarvoinen laji alueella on uhanalainen punakämmekkä (Dactylorhiza incarnata ssp incarnata).

 

Lähde: Ymparisto. 2023. Julkaisija. ELY-keskukset

Alueen tunnus: FI0500021

Pinta-ala: 8441 ha

Alueet: Juva, Mikkeli, Puumala

Alueen tyyppi: SAC

 

Luonteri on Saimaan päävirtaamasta syrjässä oleva karu, melko luonnontilainen selkävesi. Alueelle ovat tyyppillisiä karut kallioiset rannat ja kirkas, vähäravinteinen vesi. Järvi on varsin syvä, syvimmältä kohdaltaan noin 70 metriä. Tyypiltään se on huippuoligotrofinen ja kirkas. Kasvitieteellisesti Luonteri on ruokojärvityyppiä. Kallioperä on pääosin migmatiittistä gneissiä, jossa on graniittijuonia. Maisema on selvästi pohjois-etelä -suuntautunutta. Moreenikerros on ohut ja kalliopaljastumat yleisiä. Luonterin metsät ovat pääosin karuja kalliomänniköitä. Alueella on merkitystä myös vanhojen metsien suojelun kannalta. Alue on saimaannorpan elinaluetta.

 

Lähde: Ymparisto. 2023. Julkaisija. ELY-keskukset

 

Alueen tunnus: FI0407008

Pinta-ala: 4 ha

Alueet: Lappeenranta

Alueen tyyppi: SAC

 

 Muukonsaaren pohjoispäässä sijaitseva, vuonna 1985 luonnonsuojelulailla rauhoitettu Lehmusniemen lehtoalue, josta valtaosa (noin 70 %) on lehtipuuvaltaista, pääasiassa järeää lehmusta, haapaa, rauduskoivua, sekapuuna kuusta, tuomea, pihlajaa ja harmaaleppää kasvavaa kuivaa MeLaT- ja tuoretta, lähinnä HeOT- ja DrHeOT- sekä PuViT-lehtoa, vähäisemmässä määrin OMaT- lehtoa. Kuivissa osissa on iäkästä, matalahkoa lakkapäistä VT-männikköä. Paikoin esiintyy runsaasti lahopuuta pökkelöinä ja maapuina. Pensaskerroksen valtalajeja ovat mm. tuomi, lehtokuusama, lehmus, vaahtera, harmaaleppä, pihlaja ja punaherukka.

 

Kenttäkerroksen ehdoton valtalaji on kivikkoalvejuuri, joka muodostaa lehdon keskelle tiheän ja korkean kasvuston. Muita runsaina esiintyviä kasveja ovat hiirenporras, metsäalvejuuri, sananjalka lehtokorte, vuohenputki, mesiangervo, käenkaali, nokkonen, nuokkuhelmikkä ja lehtonurmikka. Vaateliaista lehdon ilmentäjälajeista runsaina esiintyvät sinivuokko, kevätlinnunherne, lehto-orvokki, imikkä sekä vähälukuisempana mustakkonnanmarja, mäkiminttu, syyläjuuri, lehtopähkämö, kaiheorvokki, lehtotesma, mäkilehtoluste ja koiranvehnä. MT ja OMT-vaihettumilla valtalajina on mustikka.

Lehtoa kiertävällä rehevällä rantavyöhykkeellä kasvaa valtapuuna haapaa, hieskoivua ja tervaleppää, siellä täällä mäntyä, kuusta, lehmusta, pihlajaa ja raitaa. Pensastossa esiintyy mm. lehtokuusamaa, vaahteraa, lehmusta, näsiää ja pähkinäpensasta. Vesirajassa kasvaa saroja ja järviruokoa, rannalla ranta-alpia, rantakukkaa, rantaleinikkiä, rantalemmikkiä, rantaminttua, siniheinää, ruokohelpeä ja jouhivihvilää, ylempänä pääasiassa mustikkaa ja kivikkoalvejuurta.

Lähde: Ymparisto. 2023. Julkaisija. ELY-keskukset

Alueen tunnus: FI0418007

Pinta-ala: 1 ha

Alueet: Ruokolahti

Alueen tyyppi: SAC

 

Pieni Vehkajärvestä Saimaan Polosselälle laskeva Myllyjoki noin 900 metrin matkalla Pieni Vehkajärven luusuan tuntumassa.

 

Lähde: Ymparisto. 2023. Julkaisija. ELY-keskukset

 

Alueen tunnus: FI0500077

Pinta-ala: 57 ha

Alueet: Mikkeli

Alueen tyyppi: SAC

 

Alue on topografialtaan vaihteleva ja erämainen alue. Mäkien lailla kasvaa valoisaa männikköä, notkelmien ravinteisemmilla mailla - jotka monin paikoin ovat reheviä korpia - kasvaa varsin luonnontilaisen kaltaista kuusivaltaista metsää, jossa lehtipuun (erityisesti haavan ja koivun) osuus on suuri. Alueen pienvedet, purot ja lammet, ovat luonnontilaisia ja edustavia. Rajauksen sisällä on myös hoidettuja talousmetsiä.

 

Lähde: Ymparisto. 2023. Julkaisija. ELY-keskukset

 

Alueen tunnus: FI0407013

Pinta-ala: 2 ha

Alueet: Lappeenranta

Alueen tyyppi: SAC

 

Joutsenon Perä-Aholassa sijaisteva alue käsittää kolme kuviota, jotka ovat viljelykäytöstä poistettua peltoa ja laidunta. Pohjoisin Karhumäen ja Vesikkolan maantien välissä sijaitseva kuvio on itäosaltaan pensoittunut, paikoin lähes 10 metriä korkeaa harmaaleppää, kuusta ja koivua kasvava entinen laidun, jonka avoimilla laikuilla kasvaa runsaasti purtojuurta. Länsiosa on entistä peltoa, joka on vasrinkin ojien kohdalta pensoittunutta. Avoimet osat ovat heinäistä niittyä, jossa kasvaa paikoin runsaasti purtojuurta.

Keskimmäinen kuvio sijaitsee maantien eteläpuolella mäen koillisrinteessä. Alue on entistä peltoa, joka on ojien reunoilta pensoittunut. Alueella kasvaa myös muutama suurempi puu. Avoimet osat ovat korkeakasvuista heinäistä ja ruohoista niittyä, jossa kasvaa runsaasti purtojuurta. Eteläisin kuvio sijaitsee kahden mäen välisessä painanteessa ja osittain mäen rinteillä. Se on on pieni heinäinen niitty, joka on ojien reunoilta pensoittunut. Alueella kasvaa runsaasti purtojuurta.

Lähde: Ymparisto. 2023. Julkaisija. ELY-keskukset

Alueen tunnus: FI0500013

Pinta-ala: 36737 ha

Alueet: Savonlinna, Sulkava

Alueen tyyppi: SAC

 

 Pihlajaveden alue muodostuu useasta suuresta selkävedestä ja luode-kaakko -suuntaisesta, useiden murroslinjojen rikkomasta saaristosta. Alue on osa Saimaata, jossa Puruvedeltä tuleva erittäin vähäravinteinen vesi yhtyy Saimaan päävirtaamaan, Haukivedeltä tulevaan tummempaan ja ravinteikkaampaan veteen.

Alueen kallioperä on yleisesti luoteesta kaakkoon voimakkaasti suuntautuneita liuskeita, kiillegneissiä ja migmatiittia. Pihlajavesi rajoittuu kaakossa toisen Salpausselän muodostelmiin. Aluetta halkovat useat murroslaaksot, ja sen topografia on hyvin rikkonaista. Pihlajavesi kuuluu karuun ruokojärvityyppiin. Saarten välissä on useita virtapaikkoja eikä talvinen jääpeite muodostu kaikkialla kulkukelpoiseksi. Luonnontilaisimmillaan Pihlajavesi on eteläosiltaan.

Pihlajavedelle on tyypillistä karujen kalliometsien ja rehevämpien saarten sisäosissa sijaitsevien sekametsien vaihtelu. Metsät ovat pääasiassa kulttuurivaikutteisia, ja piirteitä kaskeamisesta sekä laiduntamisesta on vielä näkyvissä. Alue on myös maisemallisesti merkittävä. Pihlajaveden suuret saaret ovat lähes kaikki yhä asuttuja. Alue muodostaa edustavan yhdistelmän kulttuurivaikutteista ja melko luonnontilaista järviluontoa.

Lähde: Ymparisto. 2023. Julkaisija. ELY-keskukset

Alueen tunnus: FI0500158

Pinta-ala: 6 ha

Alueet: Mikkeli

Alueen tyyppi: SAC

 

Pohjolan edustava perinnemaisema-alue koostuu avoimista ja osittain pensoittuneista runsaslajisista tuoreista pienruohokuvioista sekä alueen kaakkoisosan puronvarrelle sijoittuvasta saniaislehdosta. Alue on ollut laidunnettuna useita vuosikymmeniä. Maasto laskee laitumella loivasti itään. Niityillä on runsaasti maakiviä ja lajisto on monipuolista. Esimerkiksi huomionarvoista jäkkiä kasvaa useissa kohdissa. Niityn länsiosassa on soistunut, kitukasvuista harmaaleppää kasvava erikoinen kostea niittykuvio, jossa esiintyy runsaasti kelta- ja tähtisaraa. Laidunnuspaine vaikuttaa sopivalta. Laidunnettu puronvarsilehto on rehevää kotkansiiven ja hiirenportaan luonnehtimaa saniaislehtoa. Puron varsia reunustavilta kiviltä löytyy valtakunnallisesti uhanalainen turrisammal. Laidunnus ei ole vahingoittanut lehtokasvillisuutta. Puusto on harmaaleppävaltaista. 

 

Lähde: Ymparisto. 2023. Julkaisija. ELY-keskukset

 

 

Alueen tunnus: FI0500029

Pinta-ala: 91 ha

Alueet: Puumala

Alueen tyyppi: SAC

 

Suurisuo on hyvin säilynyt keidassuo, joka koostuu lähes kymmenestä rämetyypistä ja muutamasta nevatyypistä. Vallitsevia ovat tupasvilla- ja isovarpurämeet. Suon reunoilla esiintyy varsin paljon erilaisia yhdistymätyyppejä. Itäosassa sijaitsee ojitettu alue, josta on kaivettu jonkin verran turvetta pois. Suon keskellä on muutamia metsäsaarekkeita.

 

Lähde: Ymparisto. 2023. Julkaisija. ELY-keskukset

Alueen tunnus: FI0500221

Pinta-ala: 15 ha

Alueet: Mikkeli

Alueen tyyppi: SAC

 

Ritasuo - Onttoinvuorensuo muodostuu kahdesta lähekkäisestä suokohteesta, jotka sisältävät monipuolisesti erilaisia suotyyppejä. Ritasuo on kivennäismaa-alueiden välisessä painanteessa sijaitseva luonnontilainen suoalue, joka on pohjoisosastaan kapea, mutta laajenee eteläosassa. Suolle on leimallista yhdistelmätyyppien runsaus sekä märkyys, mikä näkyy monin paikoin nevaisuutta ja luhtaisuutta ilmentävän kasvillisuuden esiintymisenä. Suon keskiosat ovat vetistä raate- ja järvikortevaltaista nevarämettä ja sararämettä. Puusto on näillä alueilla mäntyvaltaista, mutta seassa on myös koivua. Reunaosat ovat pääasiassa ruoho- ja heinäkorpea ja korpirämettä. Suon pohjoispuoliskolla korpea on paikallisesti koko suon leveydeltä. Kaakkoisosassa Ritasuohon liittyy soistuneen kivennäismaakannaksen ja kangaskorven välityksellä erillinen suoalue, joka on lähinnä mustikka- ja metsäkortekorpea ja korpirämettä. Ritasuolla on pienialaisesti myös nevaa.

 

Onttoinvuorensuo on kapea, terassimaisesti lounaasta koilliseen viettävä ja paikoin hyvinkin jyrkkien kallioiden välissä oleva lähes luonnontilainen suoalue. Suon eteläosan kuusivaltaisella alueella on eri korpityyppejä, mm. ruoho- ja heinä- , mustikka- ja metsäkortekorpea. Keskiosassa on laajalla alueella erittäin vetistä, luhtaista ruoho- ja heinäkorpea, jossa valtalajeina ovat raate, kurjenjalka ja paikoin vehka. Puuston muodostavat kitukasvuiset hieskoivu ja kuusi, mutta myös mäntyä on sekapuuna. Kallioiden välissä puronvarsi on lähinnä kangaskorpea. Suon pohjoisosassa on vielä pienialaisesti metsäkortekorpea. Korpialueiden välissä on lisäksi kaksi erillistä avosuoaluetta, joista eteläisempi on suursaranevaa ja pohjoisempi lähinnä luhtanevaa.

Lähde: Ymparisto. 2023. Julkaisija. ELY-keskukset

Alueen tunnus: FI0500111

Pinta-ala: 14 ha

Alueet: Sulkava

Alueen tyyppi: SAC/SPA

 

Valtaosa alueesta on koivuvaltaista mustikkatyypin metsää. Paikoin mänty on koivua runsaampi. Lahopuuta on runsaasti sekä pystyssä että maassa. Luoteiskulmassa on ojitettu, soistunut koivikko. Pohjoispäässä on koivuvesakko. Kasvillisuus on tyypillistä tuoreen kangasmetsän metsälajistoa. Lähellä rantaa on soistunut koivikko, jossa on hiirenporrasta. Rannassa on kapealti saraikkoa ja järviruokoa, paikoin kivikkoakin.

 

Lähde: Ymparisto. 2023. Julkaisija. ELY-keskukset

 

Alueen tunnus: FI0500204

Pinta-ala: 35 ha

Alueet: Sulkava

Alueen tyyppi: SAC

 

Rutkanlahden metsät on koilliseen viettävään rinteeseen sijoittuva luonnontilaisen metsän alue, joka rajoittuu pohjois- ja koillisosastaan Enonveteen ja Rutkanlahteen. Suurin osa alueesta on kuusivaltaista. Näillä alueilla puusto on pääosin vanhaa ja järeähköä, mutta tiheimmissä paikoissa ohuempaa. Koivua, mäntyä ja haapaa esiintyy sekapuuna vain yksittäin. Alipuustona on paikoin tiheinä rykelminä riukumaista kuusta. Rantavyöhykkeellä ja keskeisessä eteläosassa on myös koivuvaltaista aluetta. Länsiosassa on lisäksi nuorta kuusikkoa. Metsissä ei ole havaittavissa jälkiä hakkuista, ja yleisvaikutelmaltaan ne ovat varsin luonnontilaisia. Toistaiseksi vähäisen lahopuuston muodostavat lähinnä kuusimaapuut ja pystyyn kuolleet kuuset, sekä lähellä rantaa leppäpökkelöt. Paikallisesti alueen keskiosissa olevan suon pohjoispuolella on kuitenkin melko paljon kaatuneita kuusia. Rantaan viettävä rinne on paikoin hyvin jyrkkä ja lohkareinen. Pohjoisosan niemi on kalliomännikköä. Alueen keskiosissa on myös ojitettu suoalue, joka on osittain saniaiskorpea.

Lähde: Ymparisto. 2023. Julkaisija. ELY-keskukset

Alueen tunnus: FI0411008

Pinta-ala: 29 ha

Alueet: Lappeenranta

Alueen tyyppi: SAC

 

Katajamäen ympärillä oleva, Maijoonjärven puolelta jyrkänteinen, Ruunankorven puolelta loivemmin alaspäin polveileva paikoin kuusivaltainen, paikoin lehtipuuvaltainen puustoltaan ja topografialtaan vaihteleva metsäkuvio, jonka pohjoisosan poikki laskevan leveän ojan varsi on tulvaista ja luhtaista, pääosin käsiteltyä, lähinnä linnustollisesti arvokasta nuorta hieskoivikkoa.

Katajamäen melko jyrkässä Maijoonjärven puoleisen rinteen yläosassa on kuusivaltaista MT-OMT-OMaT-metsää, joka vaihettuu rannassa reheväksi haapa-hieskoivuvaltaiseksi sekametsäksi ja edelleen tervalepiköksi. Järeän puuston seassa on runsaasti pökkelöityviä, kääpäisiä haapoja, kilpikaarnaisia mäntyjä ja "ikikuusia". Katajamäen luoteispuolella on varttunutta, kauan sitten harvennettua rehevää OMT-OMaT-kuusikkoa, jossa on laikkuina kuivaa MeLaT-lehtoa. Ojan ympäristö on lehtipuuvaltaista, ojan pohjoispuolelta aluksi pökkelöitynyttä luhtaista tulvametsää, joka vaihettuu harvennetuksi nuoreksi koivikoksi ja edelleen tiheäksi, ruohoiseksi ja heinäiseksi kuusi-tuomi -pensastoksi. Ojan eteläpuolen hieskoivikko on luonnontilaisempaa.

Lähde: Ymparisto. 2023. Julkaisija. ELY-keskukset

Alueen tunnus: FI0500084

Pinta-ala: 16 ha

Alueet: Puumala

Alueen tyyppi: SAC

 

Suurin osa alueesta on mustikkatyypin kuusivaltaista metsää. Mäkien välisessä notkelmassa on soistunut kaistale metsäkortekorpea, jonka läpi virtaa pieni puro. Lahopuuta on hyvin paljon sekä pystyssä että maassa (isoja haapoja ja kuusia). Elävä puusto on järeää kuusta, koivua ja haapaa. Kuusi on valtapuu. Isoja kilpikaarnamäntyjäkin löytyy vähän. Itäosassa männyt ovat runsaimmillaan, mutta ne eivät ole kovin järeitä. Pensaita ei juuri ole, vain kituvia kuusia alikasvoksena. 

 

Lähde: Ymparisto. 2023. Julkaisija. ELY-keskukset

Alueen tunnus: FI0411009

Pinta-ala: 26 ha

Alueet: Lappeenranta

Alueen tyyppi: SAC

Alue kartalla: Sudensalmen metsä

 

Jyrkkään kalliorantaan rajoittuva kallioinen metsäkuvio. Alueella on runsaasti korkeuseroja, kallioportaita, mäkiä ja painanteita. Kosteuserot vaihtelevat lähinnä korkeusgradientin mukaan kuivista mustikkatyypin mäntykankaista märkiin mustikkakorpipainanteisiin. Muita kasvillisuustyyppejä alueella ovat OMT-tyypin lehtomainen kangasmetsä, kielovaltainen kuiva lehto ja OMaT-lehto. Ylispuusto on pääasiassa iäkästä järeää männikköä. Alikasvoksessa esiintyy kauttaaltaan kuusta, joka alueen pohjois- ja itäosissa on vanhempaa ja ylispuuston valtalaji. Sekapuina alueella on jonkin verran lehtipuita, pääasiassa vanhoja koivuja, jonkin verran haapoja ja tervaleppiä, muutama raita ja harmaaleppä. Kuolleita pystypuita alueella on vähän. Koko alueella esiintyy vain muutamia keloja ja lahopökkelöitä. Maapuita on kuolleita pystypuita enemmän. Notkelmissa esiintyy järeämpiä havupuita. Puusto on pääosin suhteellisen avointa. Kallioisilla mäillä on paikoin myös pieniä kuvioita tiheämpää nuorta kuusikkoa.

 

Lähde: Ymparisto. 2023. Julkaisija. ELY-keskukset

Alueen tunnus: FI0500036

Pinta-ala: 568 ha

Alueet: Mikkeli

Alueen tyyppi: SAC

 

Suurlahden lampialue koostuu kokonaisesta valuma-alueesta, johon sisältyy kaikkiaan 13 erillistä humuspitoista järveä ja lampea. Alue edustaa Vuoksen vesistöalueen tyypillistä pienvesiluontoa. Alueen kallioperän hallitseva kivilaji on kiillegneissi. Kallioperän rakoilun, liuskeisuuden suunnan, murroslinjojen ja jäätikön kulutuksen yhteisvaikutuksesta alueen topografia on hyvin rikkonaista. Ohut pohjamoreeni peittää vain osittain kallioperää. Kalliopaljastumat ovat yleisiä. Rannat ovat monin paikoin jyrkkiä, ja kalliojyrkänteet ovat yleisiä.

Alueen suot ovat pienialaisia soistumia kallioperän painanteissa. Rannat ovat karuja. Kallioiset niukkakasvustoiset rannat vuorottelevat suorantojen kanssa. Metsät ovat enimmäkseen kalliomänniköitä, taimikoita ja nuoria kasvatusmetsiä. Etenkin puronotkoissa esiintyy myös iäkkäämpää lehtipuusekametsää. Lisäksi alueelta löytyy pienialaisia lehmusmetsiköitä. Linnusto kuvastaa alueen luonnon vaihtelevuutta ja erämaisuutta.

 

Lähde: Ymparisto. 2023. Julkaisija. ELY-keskukset

Alueen tunnus: FI0407001

Pinta-ala: 84 ha

Alueet: Lappeenranta

Alueen tyyppi: SAC

 

Topografialtaan ja maisemakuvaltaan poikkeuksellisen edustava yhtenäinen pohjois-eteläsuuntainen harjumuodostuma, jonka keskellä kulkevassa syvässä ja jyrkkärinteisessä uomassa on kolme suorantaista, dystrofista ja oligotrofista lampea. Puustoltaan alue on vaihtelevanikäistä, kuivissa osissa mäntyvaltaista, supissa ja rinteillä kuusivaltaista harjumetsää ääripäinä nuoret mäntytaimikot ja toisaalta ikimetsämäiset kuusikot keloineen.

Kasvillisuus edustaa tyypillistä karujen ja puolirehevien harjujen lajistoa erikoisuutena teiden reunustojen hiekkapaljastumilla kasvava kangasajuruoho. Pensaskerroksen valtalajina on harmaaleppä, kenttäkerroksessa kuivimmilla paikoilla valtalajina kanerva. Tuoreemmat osat ovat heinäisiä ja ruohoisia valtalajeina metsäkastikka, sananjalka ja mustikka. Pohjalla esiintyy pääasiassa seinäsammalta ja poronjäkäliä. Kasvillisuustyypit ovat HyVT (60%), VRT (30%) ja VFrT (10%)

Lähde: Ymparisto. 2023. Julkaisija. ELY-keskukset

Alueen tunnus: FI0500099

Pinta-ala: 160 ha

Alueet: Sulkava

Alueen tyyppi: SAC

 

Vilkaharju on maisemallisesti, geologisesti ja metsäluonnoltaan maakunnallisesti merkittävä harjualue. Topografialtaan Vilkaharjun eteläosa on jyrkkäpiirteistä, kun taas pohjoisosalle on tyypillistä laajalle sorakerrostumalle syntyneet suppakuopat. Vilkaharjun metsät ovat enimmäkseen puolukka- ja kanervatyypin männiköitä. Harjun molemmin puolin kohoavilla kallioilla tavataan myös mustikkatyypin kuusikoita ja karuja jäkälätyypin kalliomänniköitä. 

 

Lähde: Ymparisto. 2023. Julkaisija. ELY-keskukset

 

Alueen tunnus: FI0407012

Pinta-ala: 7 ha

Alueet: Lappeenranta

Alueen tyyppi: SAC

 

Joutsenossa Soijoen eteläpuolella lähellä Imatran rajaa sijaisteva alue käsittää kaksi viljelykäytöstä poistettua peltoa. Pohjoisempi kuvio on pitkä ja kapea ja viettää loivasti koilliseen Soijoen suuntaan. Kuvion pohjoisosa on avoin, melko korkeakasvuinen ja heinäinen niitty, eteläosa on ojitettu pitkittäissuunnassa ja ojien reunoilla kasvaa noin 5 metriä korkeaa puustoa. Ojien väliset alueet ovat kasvillisuudeltaan vaihtelevia joko korkeita ruohoja tai heiniä kasvavia niittyjä.

 

Eteläisempi kuvio sijaitsee kahden mäen välisessä painanteessa. Se on on heinäisempi, varsinkin eteläisimmältä osaltaan, joka on avoita heinäniittyä. Kuvion pohjoisosissa ojien reunoilla kasvaa noin 5 metriä korkeaa puustoa ja läntisin osa on kuusettumassa myös ojien väliltä. Muutoin ojien välisillä alueilla on korkeakasvuista ruohoista tai heinäistä niittyä. Koilliskulmassa on avoimempi ja matalakasvuisempi niitty.

Lähde: Ymparisto. 2023. Julkaisija. ELY-keskukset